Olen viimeisen viikon ajan yrittänyt saada selville mitä ajattelen Rihannan hyvin yllättäen julkaisemasta albumista Talk That Talk. Artistin aikaisemmat albumit ovat jokainen omalla tavallaan olleet mielestäni onnistuneita, joten olisin kovasti odottanut hyviä kappaleita myös tältä levyltä.

Talk That Talk -albumia voi kuvata osuvasti yhdellä ainoalla sanalla: Vaisu. Jo levyn ensimmäinen kappale You Da One järkyttää latteudellaan, mutta saa silti vielä eläteltyä toivoa valoisammasta tulevaisuudesta. Valoa tunnelin päässä ei kuitenkaan ole näkyvissä vaan sama puuduttava tyyli jatkuu läpi levyn. Albumin suurin ongelma tuntuu olevan asenne, tai pikemminkin asenteen puuttuminen. Sisältö ei nimittäin sinällään ole huonoa. Rihannan tyyliseltä asenteikkaalta artistilta vain olisi odottanut enemmän potkua.

Albumissa olisi hyvinkin voinut olla sitä jotain. Sen huomaa levyn kahdesta onnistuneesta kappaleesta We Found Love ja Farewell. Näissä kappaleissa asenne ja tunnelma on aivan eri luokkaa ja ne iskevät jo erittäin hyvin. Sääli kuitenkin, ettei samaa fiilistä ole saatu jaettua koko levyyn.

Täytyy nyt vain toivoa, että kyseessä on Rihannalta vain hetkellinen notkahdus. Olisi nimittäin sääli jos tulevaisuudessa pitäisi aina vaihtaa kanavaa tämän tytön kappaleiden kohdalla.