Hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat tämän hetken polttava puheenaihe. Monen mukaan hiilihydraatit ovat suurin syy lihomiseen ja tästä syystä hiilihydraatiton ruokavalio yleistyy kovaa vaihtia. Tälläistä hiilihydraatitonta ruokavaliota kutsutaan karppaamiseksi. Mielestäni Ihmiset ovat kuitenkin turhan yksioikoisia muodostaessaan suoran yhteyden hiilihydraattien ja lihomisen kanssa.Hiilihydraatit ovat elimistön tärkein energian lähde. Liiasta ravinnosta kertyvän ylimääräisen energian elimistö sitten varastoi kehon rasvakudokseen tutummin kutsuttuna läskiksi. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, koska hiilihydraattejakin on olemassa monenlaisia.

Hiilihydraateista tärkein on glukoosi. Se on ihmisen, ja oikeastaan kaiken elävän, tärkein energianlähde. Glukoosi on myös yleisin hiilihydraatti, sillä sitä on miltein kaikessa ravinnossa. Sen saannista sinun onkin turha huolehtia, sillä ellet ole hiilihydraatittomalla dieetillä saat sitä varmasti tarpeeksi.

Hiilihydraatteja on myös huononlaisia. Näitä ovat sakkaroosi (niin sanottu tavallinen sokeri/ruokosokeri) sekä fruktoosi. Huolestuttavaa onkin, että juuri näiden käyttö on yleistynyt kovaa vauhtia. Sokeria tuntuukin nykyisin olevan miltein jokaisessa ruuassa. Tämä on erittäin huolestuttavaa, sillä mitä moni ei tiedä, sokeri on ihmiselle sopimaton aine. Ihmisen keho ei nimittäin pysty käsittelemään sokeria kuten muita hiilihydraatteja, jonka takia sokerin syönti johtaa lihomiseen ja tuo mukanaan vakavia terveyshaittoja. Koska kokonaan sokeriton dieetti olisi kuitenkin monelle liian kova pala purtavaksi, suosittelen vähintään kiinnittämään hieman huomiota miten paljon sokerituotteita tulee päivittäin nautittua. Vähennä esimerkiksi herkkujen syömistä sekä limujen ja mehujen juomista.

Toinen asia, johon hiilihydraattien osalta on hyvä kiinnittää huomiota ovat kuidut, sillä nykypäivän ravinto sisältää niitä yksinkertaisesti vain liian vähän. Jotta kuituja tulisi riittävästi olisi tärkeää syödä mahdollisimman paljon täysjyvätuotteita. Esimerkiksi korvaamalla vaalean pastan ja riisin täysjyväisellä vaihtoehdolla olet jo kasvattanut päivän kuitujen saantia piirun verran. Myös hedelmät ja vihannekset ovat oikein hyvä kuidun lähde. Niiden sisältävä kuitu on myös syy miksi hedelmissä tai vihanneksissa nautittu sokeri ei ole haitallista. Kuitu nimittäin suojaa ihmista sokerin huonoilta vaikutuksilta.

Muistakaas siis kaikki syödä paljon vihanneksia sekä täysjyvätuotteita ja vähentää niitä sokereita niin hyvä tulee!

Tässä vielä video kaikille tiedonjanoisille sekä myös niille, jotka kaipaavat vielä hieman vakuuttelua.

Terve taas ja hyvää ystävänpäivää kaikille!

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa tarkoitus kirjoittaa pätkä ravinnosta. Yritän itse elää suhteellisen terveellistä elämää, jossa liikunta ja oikeanlainen ravinto ovat erittäin suuressa osassa. Oikeanlaisesta ruokavaliosta on erittäin monia eri käsityksiä ja mielipiteitä, joten en voi tietenkään tarjota teille minkäänlaista absoluuttista totuutta.  Yritän nyt tässä kuitekin jakaa hieman tietojani, jotta jokainen voi sitten hyödyntää niitä omiin tarkoituksiinsa. Koska kirjoitettavaa on jonkin verran jaan tekstin muutamaan blogiin. Tässä niistä ensimmäinen, jossa puhun hieman proteiineista.

Proteiinit ovat yksiä tärkeimmistä ravintoaineista. Ne toimivat solujen rakennusaineina sekä osallistuvat lähestulkoon kaikkeen solujen toimintaan. Tästä syystä ne ovat välttämättömiä ihmiskeholle. Yleinen harhaluulo proteiinien kohdalla on, että niitä tarvittaisiin vain lihasten rakentamiseen. On totta, että kovaa treenaavat tarvitsevat suuremman määrän proteiinia, koska rasitetut lihakset eivät yksinkertaisesti kehity ilman riittävää proteiinin saantia. Proteiinit ovat kuitenkin välttämättömiä jokaiselle, liikunta-aktiivisuudesta riippumatta.
Proteiinin tärkeimpiä ravintolähteitä ovat lihatuotteet, maitotuotteet sekä palkokasvit ja pähkinät.  Normaali ruokavalioiselle lihan säännöllinen syönti onkin helpoin tapa ylläpitää tarvittua proteiinin saantia. Kasvisruokailijalle taas soija sekä muut pavut ovat erittäin hyödyllisiä ja proteiinirikkaita ruokia. Myös pähkinät ja siemenet ovat oiva tapa lisätä päivän proteiinin saantia. Kun säännöllistä papujen tai lihan syöntiä sitten vielä täydentää maitotuotteilla (kuten juustolla ja maidolla) on normaalin, ei liikuntaa harrastavan, aikuisen proteiinin saanti aikalailla taattu.

Aikuisen, ei liikuntaa harrastavan, ihmisen proteiinin tarve on noin 0,5-0,8g/kg/pvä. Eli 70 kiloinen henkilö tarvitsee noin 40-45g proteiinia päivässä. Aktiiviurheilijoilla proteiinin tarve on kuitenkin huomattavasti suurempi. Erityisesti isoja lihaksia kuormittava treenaaminen lisää proteiinin tarvetta. Kehonrakentajilla ja painon nostajilla proteiinin tarve onkin jopa 1,5-2,0g/kg/pvä. Aktiivisesti treenaavan onkin kannattavaa nauttia normaalin ruokavalionsa lisäksi jonkinnäköistä proteiinijuomaa tai vastaavaa, jotta tarvittava määrä tulee saavutettua.

Toiset ihmiset ärtyvät pienemmästäkin epäkohdasta, kun taas toiset pysyvät rauhallisina miltein tilanteessa kuin tilanteessa. Jokaisella on kuitenkin asioita, jotka saavat heidät ärtyneeksi tai vihaiseksi.  Vaikka suuttuminen ei yleensä ole kivaa edes suuttujalle itselleen, on se joskus kuitenkin väistämätöntä ja jopa kovin tarpeellista.

Itse kuulun ihmisiin, joilla on suhteellisen pitkä pinna. On kuitenkin eräs asia, joka saa minut suuttumaan hetkessä. Tämä asia on epäoikeudenmukaisuus. Jostain syystä olen hyvin herkkä kiinnittämään huomiota pienimpäänkin epäoikeudenmukaisuuteen ja annan sen usein myös kuulua. Ongelmana tässä "herkkyydessä" on, että ajaudun aika ajoin puolustamaan asioita ja henkilöitä, joita en tosiasiassa tue. Saatan esimerkiksi asettua yllättäen keskustelussa henkilön puolelle, josta en itsekkään pidä, vain siksi, että häntä ollaan haukuttu asiasta, joka ei omasta mielestäni pidä täysin paikkaansa. Onneksi tälläistä tapahtuu kuitenkin vain suhteellisen merkityksettömissä asioissa, sillä isommissa asioissa ajatusten suhteuttaminen käy helpommaksi.

En tiedä oliko äskeinen selitys toiminnastani ollenkaan ymmärrettävää saatikaan milläänlailla relevanttia tai kiinnostavaa. Päätin kuitenkin kirjoittaa aiheesta pienen jutun, koska se on pyörinyt mielessäni paljon ja tahdoin jakaa sen kanssanne. On kovin hyödyllistä oppia tunnistamaan omat "suuttumusta aiheuttavat asiansa" niin pystyy yllättävän paljon paremmin ymmärtämään omaa ajatuksenjuoksuaan ja sen kautta vaikuttamaan toimintaansa erilaisissa tilanteissa.

Homo. Vaalien kuuma peruna. Sana, joka on nostattanut vaalien alla paljon epäluuloa, vihaa ja jopa pelkoa. Sana, joka on muuttamassa vaaliprosessia pelkäksi viihdesirkukseksi.

Ihmisten puhuessa suu vaahdossa Haaviston seksuaalisesti suuntautumisesta on alettu unohtaa presidentinvaalien perimmäinen tarkoitus. Kyseessä ei nimittäin (yllätys yllätys) ole "Pidätkö homoista äänestys" vaan olemme valitsemassa maallemme pätevää ja osaavaa johtajaa. Avatkaa hyvät ihmiset silmänne ja perustakaa mielipiteenne johonkin muuhun kuin ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen. Ehdokkaan yksityiselämä kun ei liity hänen työhönsä millään tavalla. Itselleni on aivan sama vaikka Haavisto viettäisi vapaa-aikansa syömällä vanhoja sukkia kunhan hän hoitaa työnsä tunnollisesti.

En toki kiistä sitä asiaa, etteikö homous toisi lisää yhden tason lisää vaalikeskusteluun. Onhan nimittäin homoparejen oikeudesta avioliittoon ollut paljon keskustelua jo pidemmän aikaa ja on varmasti sanomattakin selvää, että Haavisto yrittäisi varmasti parantaa seksuaalisten vähemmistöjen asemaa presidenttikautensa aikana.

Homopeloista yli pääseminen on monelle vaikea asia, mutta toivoisin mahdollisimman monen olevan valmiita sivuuttamaan tämän asian valintaan vaikuttavana tekijänä ja valitsevan oman ehdokkaansa puhtaasti muiden kriteerien pohjalta.

Viimeisten parin viikon aikana ei ole paljon muusta saanut kuullakkaan kun presidentinvaaleista. Jokainen media pommittaa tietoa ehdokkaista sekä uusimpien kyselyjen tuloksista semmoista tahtia, että itseäni jo hieman heikottaa. Tahti tuskin hellittääkään, vaan uskoisin seuraavien kahden viikon olevan vähintään yhtä hektisiä. Näissä vaaleissa nimittäin on löytynyt paljon spekuloitavaa sekä kommentoitavaa ja tarvitseehan vaalihössäkkä arvoisensa grande finalen.

5. Helmikuuta suomalaiset sitten lopulta päättävät, ketä edustaa heitä maailmalla tulevina vuosina. Mittelössä ovat jäjellä enää ennakkosuosikki Sauli Niinistö sekä monien yllätykseksi Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto.

Molemmat jäljellä olevat ehdokkaat jakavat monta samansuuntaista mielipidettä ja näkemystä, mutta myös eroja löytyy monia. Ehdokkaat ovat muun muassa todenneet, ettei heidän mielestään ihmisoikeuksista tule tinkiä ja niiden olevan tärkeitä heille. Tästä huolimatta heidän ajattelutapansa voi kuitenkin tietyllä tavalla jakaa Niinistö lähtökohtaisesti talouslähtöiseen ajatteluun sekä Haaviston puhtaasti ihmisoikeuksiin ja tasavertaisuuteen pohjautuvaan ajattelutapaan.

EU:n ympärillä on vellonut kova keskustelu jo pidemmän aikaa, minkä hyvin huomattava seikka, että molemmissa toiselle kierrokselle valitussa ehdokkassa on EU myönteisyys. Moni EU vastainen äänestäjä joutuu siis ainakin tässä asiassa taipumaan ja valitsemaan mielestään pienemmän pahan.

Omaa ehdokastaan valitessa on hyvä aina pysähtyä miettimään presidentin tehtävää. Paljon ihmiset puhuvat ehdokkaiden talouspoliittisista ja sisäpoliittisista mielipiteistä, vaikka tosiasiassa presidentti ei vaikuta näihin asioihin juuri muuten kuin median kautta julkaisemilla kommenteillaan. Presidentin virka kun kuitenkin lähtökohtaisesti on vain Suomen edustamista. Niinpä itse koenkin ehdokkaan ulkopoliittisen kokemuksen ja näkemykset tärkeimmiksi asioiksi.

Viimepäivinä sosiaalisessamediassa on ollut paljon puhetta Haaviston pätevyydestä presidentin virkaan. Paljon on keskitytty hänen keskenjääneihin valtiotieteellisen opintoihinsa ja samalla hänen työtänsä ihmisoikeuksien parantamiseksi sekä ulkopolittista tietämystään on vähätelty. Tästä syystä onkin tärkeää ottaa itse selvää molempien ehdokkaiden taustoista, kokemuksesta sekä heidän näkemyksistään ennen lopullisen valinnan tekemistä.

Goodbye year 2011 and welcome 2012!

Vuosi 2011 oli upea vuosi monellakin tavalla eikä sen viimeisiä viikkoja olisikaan voinut hienommin viettää kuin tutustumalla kauniiseen San Franciscoon. Joulun vietto upeassa kaupungissa ja isossa porukassa oli erittäin hauskaa. Iso kiitos siskolleni ja hänen perheelleen hyvästä seurasta ja majoituksesta! Matkasta jäi todella paljon hyviä muistoja ja San Francisco oli todellakin kokemisen arvoinen kaupunki!

San Francisco on kaupunkina erittäin kaunis ja yllättävän rauhallinen verrattuna moneen muuhun Yhdysvaltojen kaupunkiin. Kaupungin tunnelma pienine putiikkeineen ja vanhoine kauniine taloineen muistuttaa enemmän vanhaa pientä kylää kuin suurkaupunkia. Kaupungin tunnelma sopiikin parhaiten taiteilijaluontoiselle haaveilijalle, vaikka löytyy sieltä menoa ja meininkiä myös hektisemmillekkin ihmisille.

Vuosi vaihtui itselläni oikein mukavissa tunnelmissa hyvien kavereitten seurassa. Lupauksia en tehnyt mut luvattakoon sen verran, että lupaan tehdä tästä vuodesta vieläkin upeamman kuin edellisestä! Ei siis muuta kun nauttimaan!

Tässä muutamia kuvia San Franciscon maisemista.

Terve taas! Paussia on taas ollut vähän liiankin pitkä aika. Viimeiseen muutamaan viikkoon on taas monenmoisia käänteitä ja mutkia, joten kirjoittaminen on kärsinyt. Yritetään nyt kuitenkin saada tähän vielä pari blogia julkastua ennen joulua.

Mulle tuli joulu kyllä taas niin puskan takaa, että hyvä kun ehtii hätäisesti lahjat ostamaan ennen aattoa. Se on vaan niin, että mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän joulua enää odottaa ja niimpä se yllättää joka vuosi aina pahemmin. Tänä vuonna on toki sekin vaikuttanut, ettei lunta ole pahemmin näkynyt. Lumi kyllä todella luo sitä joulu tunnelmaa.

Itse vietän tämän joulun vähän erilaisissa maisemissa, sillä olemme perheeni ja tyttöystäväni kanssa lähdössä vierailemaan siskoni perheen luona San Franciscossa. Luvassa on luultavasti mukavia jouluhetkiä isossa porukassa, minulle aivan tuntemattomaan kaupunkiin tutustumista sekä aivan varmasti myös paljon shoppailua. Saa vaan nähdä riittääkö laukuissa tilaa kuskata kaikki kotiin!

Mukavia jouluvalmisteluja kaikille ja kuullaan siis vielä ennen joulua!

Olen viimeisen viikon ajan yrittänyt saada selville mitä ajattelen Rihannan hyvin yllättäen julkaisemasta albumista Talk That Talk. Artistin aikaisemmat albumit ovat jokainen omalla tavallaan olleet mielestäni onnistuneita, joten olisin kovasti odottanut hyviä kappaleita myös tältä levyltä.

Talk That Talk -albumia voi kuvata osuvasti yhdellä ainoalla sanalla: Vaisu. Jo levyn ensimmäinen kappale You Da One järkyttää latteudellaan, mutta saa silti vielä eläteltyä toivoa valoisammasta tulevaisuudesta. Valoa tunnelin päässä ei kuitenkaan ole näkyvissä vaan sama puuduttava tyyli jatkuu läpi levyn. Albumin suurin ongelma tuntuu olevan asenne, tai pikemminkin asenteen puuttuminen. Sisältö ei nimittäin sinällään ole huonoa. Rihannan tyyliseltä asenteikkaalta artistilta vain olisi odottanut enemmän potkua.

Albumissa olisi hyvinkin voinut olla sitä jotain. Sen huomaa levyn kahdesta onnistuneesta kappaleesta We Found Love ja Farewell. Näissä kappaleissa asenne ja tunnelma on aivan eri luokkaa ja ne iskevät jo erittäin hyvin. Sääli kuitenkin, ettei samaa fiilistä ole saatu jaettua koko levyyn.

Täytyy nyt vain toivoa, että kyseessä on Rihannalta vain hetkellinen notkahdus. Olisi nimittäin sääli jos tulevaisuudessa pitäisi aina vaihtaa kanavaa tämän tytön kappaleiden kohdalla.